sunnuntaina 2. marraskuuta
| Kommentoi
Tässä iässä (ikäkriisi) hankalinta parisuhteen harkitsemisessa on se, että kun iso osa samanikäisistä ystävistä elää jo perhe-elämää tai ovat yhdeksän kukauden opintomatkalla sitä kohti, itselle muodostuu pakottava tarve arvioida potentiaalinen kumppani paitsi omien mieltymysten, myös potentiaalisen äitiyden näkökulmasta.
Onhan se nyt aika epäkäytännöllistä. Että ekojen treffien päätteeksi ”sori, sä oot muuten ihan kiva, mutta sun lantio ei oikein vaikuta ideaalilta luonnolliselle synnytykselle”.
Ei sillä että olisin koskaan sanonut noin, tai että itse olisin missään suhteessa ideaali kumppani, mutta kaveripiirin perheytyminen on ihan selkeästi vaikuttanut ikäkriisiini. Eikö se, jos mikä, ole aikuisuutta kun tulee vanhemmaksi? Ja meistähän ei koskaan edes pitänyt tulla aikuisia, helvetti!
Voisi vaan ihan piruuttaan jäädä sinkkupapaksi.
Tai sitten ei.
perjantaina 31. lokakuuta
| Kommentoi
Aion leikkiä kissojen kanssa kissaa koko viikonlopun. Se on helppoa: nukutaan 16 tuntia päivästä, loppuaika leikitään ja syödään.
Pitäisi tosin tehdä paljon muutakin.
Syysihastuskin ehti jo suurimmaksi osaksi haihtua työkiireiden alle. Ehkä viikonloppu parantaa tätäkin haavaa. Tänään tuli todistettua taas kerran ainakin se, että liian väsyneenä on turha yrittää tehdä yhtään mitään.
sunnuntaina 26. lokakuuta
| Kommentoi
Vasta kaksi viikkoa sitten kerroin kuorokaverille viettäväni lomaa sosiaalisesta elämästäni. Nyt jännitän tulevia treffejä uuden tuttavuuden kanssa.
Olen jossain määrin epäuskoinen tämänkertaisen ihastuksen pitkäaikaisuuteen, lähinnä siksi, että kaikki vaikuttaa vähän liian täydelliseltä — minun näkökulmastani. (Nimimerkillä ”kokemusta on”.) Yritänkin nyt keskittyä ihastuksen fiilistelyn sijaan siihen, että nämä kaikki ympärillä tapahtuvat pienet asiat tuntuvat kivalta ja värittävät elämää tavalla jota useimmiten ei koe. Vaikka asiat eivät menisikään kuten haaveilen, tuskin se minun vikani on.
— No mutta kuka se on?
— Pitkä juttu. Toivottavasti.
tiistaina 21. lokakuuta
Kävin äänestämässä eilen. Ennakkoäänestys yliopistolla oli suunnilleen yhtä hyvin markkinoitu kuin intergalaktisen ohkulkutien piirrustukset Alpha Centaurissa.
Yliopiston etusivulla on varmaankin iso maininta ennakkoäänetysmahdollisuudesta? No ei välttämättä. Ainakin sieltä löytyy edes pieni maininta? No ei kyllä löydy edes pientä mainintaa. Uutisista sentään? Ei. No mutta TYY on sentään valveutunut järjestö, kyllä nyt ylioppilaskunnan sivuilla ainakin on maininta? Ei voittoa. No, Tylkkäristä ne tärkeät uutiset on aina ennenkin luettu, niiden sivuilla on varmasti tietoa yliopistonmäen ennakkoäänestyspaikasta ja sen aukiolosta! Ei muuten ole. Kaikkein hupaisin löytö tuli interaktiivisesta äänestyspaikkakartasta, johon oli kyllä merkitty muut ennakkoäänestyspaikat, mutta ei yliopistonmäen luonnontieteiden talon pistettä. Kerrassaan esimerkillistä tiedotustoimintaa!
Tämähän on juuri sitä mitä nuorten, politiikasta vähän jos ollenkaan kiinnostuneiden aktivoimiseksi pitääkin tehdä: piilotetaan äänestyspaikat! Tulee äänestäminenkin paljon jännemmäksi kun ensin pääsee pelaamaan kuurupiiloa.
Tiedoksi niille Turun Yliopiston opiskelijoille jotka eivät äänestäneet ennakkoon: hyvin todennäköisesti seuraavienkin vaalien aikana voit kavuta portaat ylös yliopistonmäelle ja suunnata tiesi luonnontieteiden talo ykkösen aulaan, jossa on helppoa ja nopeaa äänestää. Menet sisään, saat lapun, menet tuhertamaan numeron tai kirkkoveneen — eikä pidä unohtaa aina yhtä ovelaa tyhjän lipun taktiikkaa —, minkä jälkeen näytät henkkarisi söpölle neidille (onnisti tällä kertaa, vaikka ei kysynytkään puhelinnumeroa. Ei ne ikinä. Mut mä kyllä. Aina) ja suljet lipukkeesi äänestyskuoreen.
En ymmärrä miksi tuota kokonaiskestoltaan korkeintaan minuutin mittaista operaatiota pitää opettaa erinäisin lehtisin ja megavitunisoin verkkosivuin, enkä etenkään sitä, että jos kerran ihmisiä halutaan äänestämään, miksei helposta vaihtoehdosta (tule kun sinulle sopii ja kun satut olemaan lähellä, sen sijaan, että juuri sinä yhtenä päivänä kun varmasti olet krapulassa, tuulee ihan saatanasti ja sataa räntää vaakatasossa) viestitä näkyvästi.
Oma vaalilupaukseni seuraaviin vaaleihin, mitkä ikinä ne sitten ovatkaan: ellei tietoa äänestyspaikasta ja tavasta löydy helposti verkosta, jätän äänestämättä.
maanantaina 20. lokakuuta
Omatuntoni kolkuttaa kun tulen myöhään illalla töistä kotiin. Karvapallolapset ovat olleet kaksin kotona koko pitkän päivän. Myöhäisen iltapalan jälkeen edessä on pikainen naaman sutiminen ja sitten käperrytäänkin jo jonnekin nurkkaan odottamaan muutaman tunnin päästä nousevaa aurinkoa ja aamipalaa. Ei sen näin pitäisi mennä.
Kun työt muuttivat pois kotoa, huomaa paljon helpommin kuinka paljon ne arjesta vieväkään. On helppo jäädä töihin kun kotona ei odota kukaan. Paitsi ne kissat.
”Vietän ihmissuhdelomaa”, lausuin hiljattain ystävälle. Tosiasiassa olen vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt kotiin päästessäni jaksaakseni jahdata unelmiani. Ne toiset unelmat ovat paljon helpompia jahdattavia. Ja niistä ei tule sydänsuruja!
Olen vähän huolissani siitä, että tämän kaiken keskellä olen lähes onnellinen.
torstaina 18. syyskuuta
Täällä taas. Kotityöympäristö on taas karvainen, lämmin ja pitkäkoipinen.
Tiina oli jo etukäteen haikea. Olikin tällä kertaa varmaankin pisin yhtäjaksoinen aika kun lapset ovat viettäneet äiteensä luona eromme jälkeen.
keskiviikkona 10. syyskuuta
Otsikko Ylen uutisissa:
Professori: Itsemurhapotilaiden hoito liian hidasta
Millaista (jälki)hoitoa itsemurhapotilaille yleensä annetaan?
← arkistoon
